tiistai 17. toukokuuta 2016

Treenitauko

Hetkessä on eletty, ei paljon postailtu, eikä myöskään treenattu ja olo on sen mukainen. Millainen olo on henkisesti ja fyysisesti, kun normaalista treenirytmistä on kohta poikettu kolmisen viikkoa? Siitä kerron teille. Tämä on ollut silmiä avartava kokemus, sillä koko alkuvuoden olen kuitenkin treenannut 5-7 treenikerran viikkotahdilla. Enkä löytänyt lähivuosilta moista pätkää, että olisin liikkunut näin vähän, mitä tämän kolmen viikon aikana.

Minulla oli alkuun tarkoitus pitää salivapaa viikko, eli treeniä oman maun mukaan ja kevyesti esimerkiksi omalla pihalla. Siihen viikkoon sisältyi laivamatka, joten vapaapäiviä tuli. Sen viikon jälkeen olo oli melkosen palautunut. Viikon jälkeen salilla kulki hyvin. Painoja sai nostaa ja tuntui, että lihasten erottuvuus oli parantunut, vaikkakaan en sitä niin kyttäile, mutta sen huomasi. Treenin jälkeen palautui hyvin. Sitten tuli koivun siitepölyt sekoittamaan elämäämme, niin minun kuin Murusenkin. Eli valvottuja öitä ja väsyneitä päiviä. Sitten tuli kehiin migreenit. Ja kaiken niitiksi flunssa ja kuume. Lihasjumeja niskassa ja yliliikkuvassa selässäni ilmaantui myöskin. Voisiko tästä päätellä, että kun antaa kropan höllätä, niin se laukaisee kaikki mahdolliset vaivat? Mun oli tarkoitus antaa kropalleni viikko lepoa, mutta se päättikin ottaa kolme. Nyt mietin, että oliko tämä treenitauko/kevyesti treenaaminen edes hyväksi, kun kerran kaiken maailman vaivoja alkoi paukata.

 Fyysisesti tuntui, että viikko oli hyvä aika palautumiseen, mutta minusta riippumattomista syistä kun tuo tauko jatkui, niin alkoi tulla muitakin fyysisiä muutoksia. Niskat alkoivat jumiutua, joten en yhtään ihmettele ihmisten valittavan niska- ja hartiaseudun kipuja, jos eivät liiku. Painoni on pudonnut tauon aikana 2,5 kiloa. Se mielestäni aika outo juttu. Joko lihakset surkastuvat ? ..hehe. Ekan viikon jälkeen lihasten erottuvuus oli parempi, mutta ei todellakaan enää kolmen viikon kohdalla. Syöminenkin on ollut aika retuperällä, olen syönyt ehkä liian vähän. Psyykkisestihän tämä on koitellut kaikista eniten, kun en ole päässyt toteuttamaan omaa henkireikääni, liikuntaa. Kiukku, alakulo, väsymys, ärtyneisyys, masentuneisuus...ja mitä näitä vielä on.

Enhän minä tiedä, vaikka nämä flunssat ym. olisi tulleet ilman treenitaukoakin, että nyt vain sattuivat samaan aikaan. Toki kropalle on hyvä saada välillä levätä, mutta kyllä tämä kolmisen viikkoa tuntuu aika hurjan pitkältä. Kolmen viikon aikana olen tehnyt noin kuutisen treeniä, eli en juuri mitään. Nyt vain odotan, että pääsen taas kunnolla treenin pariin.


Onko teillä millaisia kokemuksia treenitauoista?

maanantai 9. toukokuuta 2016

Tallikirppis, Tukholma, lämpö, kiireettömyys...


Nyt on ollut taukoa kirjoittelusta, koska kirjoitustahti menee oman maun mukaan ja ajan sallimissa svääreissä. Välillä on ollut hinkua päästä näpyttelemään ajatuksia ja touhujamme tänne blogiin, mutta on eletty niin hetkessä, että kirjoittelut ovat jääneet. Nyt kuitenkin on asiaa. Haluan kertoa Tukholman reissusta, mun uudesta tallikirppis-prokkiksesta, tänne saapuneesta kesästä&lämmöstä, ja kiireettömyydestä, minkä tajusin tänään olevan niin läsnä.

Nyt asiaan. Minulla eräänä iltana väsymys sai aikaan kerrankin jotain hyvää. Nimittäin meni hermo ylitursuavaan vaatehuoneeseen, vaatteita liikaa, mutta ei silti mitään päälle pantavaa. Hermoromahduksen seurauksena tyhjensin kaikki hyllyt lattialle ja aloin viskomaan kohti kodinhoitohuonetta, jossa mieheni seisoi ja luuli minun seonneeni. Ei, en kuitenkaan ihan kauhean pahasti seonnut, vaan päätin laittaa vaatehyllyni siisteiksi. Yli puolet vaatteistani päätyivät autotalliimme MYYTÄVIKSI. Päätin alkaa tehdä bisnestä kotoa käsin, ryhdyin puotipuksuksi. Pidän Hennin tallikirppistä, outlettia meidän autotallissa. Otahan yhteyttä jos kiinnostaa. ;) Kauppa alkuunsa kävi aika hyvin, merkkivaatteet ovat tehneet todellakin kauppansa. Jos parisen viikkoa puotia pitäisi pystyssä ja sitten loppuun jokin megayberale,jotta saan kaikki pois nurkista. Joten sitten viimeistään kaikki ostoksille! ;)
Lattianäkymää tallikirppiksestä.
Vaatteita kun on myyty, niin olisi ihan suotavaa saada jotain uuttakin vaatetta tilalle. Mutta miten se itselle ostaminen onniin vaikeeta nykyään? Kävimme Tukholmassa ystäväperheemme kanssa. Matka suijui loistavasti. Säät suosivat meitä, oikeastaan oli aika kuumakin. En ihan osannut varautua helteeseen vaatetuksessa. Murusen ruokailuja jännitin, mutta hyvin omilla eväillä pärjäsimme. Ruokapurkit jäädytettyinä kylmälaukussa ja hytissä jääkaappiin, niillä mentiin.Ostoksia en kovinkaan Tukholmassa tehnyt. Hintataso oli Suomea kalliimpi ja aikalailla samat putiikit mitä täälläkin. Oli ihana nähdä miten Murunen viihtyi hyvin ja oli ihmeissään laivasta, bussista ja ihan kaikesta. Sopivan mittainen reissu meille. Ruoatkin säilyivät jäässä koko reissun, hehe. :D
Tukhomanreissu.
Ja hei, nyt on kesä täällä, ainakin tänään vielä riitti lämpöä. Siitä me ollaan nautittu ja myös vähän kärsitty (Murusen päikkärit ei ihan suju lämmössä). Ollaan ulkoiltu todella paljon. Niin paljon, että olen pysynyt poissa jopa kuntosalilta ja treenaillut pihalla ja pitänyt treenivapaata aurinkotuolissa maaten. Nyt pitää nauttia tästä lämmöstä ja lämmöstä kotona ollessa. Kummasti se elokuussa pelotteleva töihin paluu käy mielessä päivittäin ja välillä öisinkin. Mutta ei siitä sen enempää, ettei ensi yökin mene painajaisten merkeissä. Tänään aamulla tajusin oikeasti taas miten huikeeta nää hetket tässä ja nyt on. Ihanaa, elää ihan omaa tahtia, tehdä asioita mitä haluaa ja mihin aikaan haluaa. Ihanaa! Auringon lämmöstä nauttii myös Murunen, joka olisi ulkona koko ajan. Tänään hän nautti lämmöstä ja kotonaolosta serkkunsa kanssa. 
Sekkupojat leikin tiimellyksessä.
        
Kaksi herkkua: aurinko ja raejuusto&hedelmät.

Ulkoilkaa ja nauttikaa, eläkää tässä ja nyt!
..ja tulkaa tallikirppikselle ;)



lauantai 30. huhtikuuta 2016

Klara vappen!

Missä bileet, mitä laittais päälle, mihin baariin, missä yötä, onks kuumii, mitä punkkua....? Vaiko: vappupalloa ei tarvi pelätä, treeniä, vettä juotavaksi, yö kotona, rauhallinen ilta, lauantaisauna? Kolmas vuosi mennään tällä jälkimmäisellä konseptilla. Perheen kanssa kotona. Miten sitä vappukin on menettänyt merkityksesnä, niin kuin uusivuosi ja juhannus ja mitä näitä nyt on. Lähivuosina nämä juhlapyhät saavat varmasti taas uudenlaisen merkityksen, kun lapsemme alkaa ymmärtämään niiden päälle. Tällä hetkellä nuo tuntuvat päiviltä muiden joukossa. Nyt vielä parivuotias ei osaa odottaa juhlapyhiltä mitään. Tuskin olisi osannut vaatia vappupalloakaan, mutta minäpä ostin hänelle elämänsä ensimmäisen kaasuilmapallon. Ja sehän olikin aika jännittävä kapistus.




Meillä vapun vastainen yö oli aamuyöstä aika villiä, meinaa Murunen päätti ruveta huutelemaan ja lausumaan "harakka huttua keittää, tuolle poikaselle ja tuolle..." siinä kello neljä aamulla. Hetkeksi ruonoilujen jälkeen nukahti ja sitten pikkasta vaille kuusi pinkasi pystyyn; "ei nuku enää", hokien. Äitipä nukkuu ja niin sainkin jatkaa unia, kun isukki nousi nuhanenäisen aamuvirkun kanssa. Aamu menikin sisätiloissa, oli sen verran kova vesisade ja Murusella ääni käheänä. Itse pääsin käymään aamupuntilla, jes! Vapputreeni sisälsi ojentajan, hauiksen ja rintalihaksen pumppaukset. Huomiselle jäi sitten viikon toinen jalkatreeni ja aamusta olisi sekin tarkoitus päästä huhkimaan. 

Tässä vaiheessa päivää voisi jo alkaa odottamaan iltaa, haha. Mun vappuillan kruunaa skumpan sijaan sauna ja miehen kanssa herkuttelu, Murusen ollessa unten mailla. Miten tähän on tultu? ja miten tämä on ihan jees? Ainakin tällä hetkellä. Must tuntuu, että en todellakaan tarvi vappubileitä, on ollut sen verran rankka viikko Murusen kuumeiluiden ja vatsapöpöjen vuoksi, että sauna ja haaveissa hyvät yöunet ovat nyt eniten tarpeen. Tämä vappupostaus kaikessa lyhykäisyydessään päättyy nyt, koska Murunen heräsi päikkäreiltä. 



Glada vappen (ei tarvi olla klara, jos ei haluu)!! :D



sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Voitontäyteinen vauhti-viikonloppu

Meillä oli hyvin vauhdikas viikonloppu, tehtiin ja mentiin.. Liikunta oli keskeisessä roolissa tänä viikonloppuna. Oli kaikkea kivaa tekemistä ja voittoja sateli niin Suomen maajoukkueelle, kuin myös meidän perheelle. Ehdittiin me olla vähän kotosallakin, ainakin syömässä käydä kääntymässä.

Jäähallilla kävimme katsomassa jääkonetta, mutta myös Suomen voittopeliä. ;) Tai Murunenhan oli mielestään tietysti Kookoon pelissä katsomassa isiä ja jääkonetta. Kovasti kannusti Kookoota. ;D Yllätyin miten hyvin Murunen jaksoi seurata peliä, kehitystä tapahtunut todella paljon päättyneestä liigakaudesta. Leijona-maskotti ("iiisho nalle") oli aika jännä. 




Ulkoilimme paljon säässä kun säässä. Välillä paistoi ja välillä satoi lunta. Aika kalsean kylmä viikonloppu oli kyllä. Mutta eipä tuo ainakaan Murusta haitannut. Hän rakastaa olla pihalla kelillä millä hyvänsä.



Oli ihanaa kun sai nauttia mieheni tekemästä ruoasta. Ihan huippua, kun saa istua kotona valmiiseen pöytään. Arkisin kun ruokavastaavana toimin minä ja parhaillaan meillä väsätään kuusi eri ruokaa päivässä. 

Ettei ihan täysin syödessä mennyt koko viikonloppu, niin kyllä treenailinkin. Kävin juoksemassa ja innostuin autotallissa tekemään TRX-remmeillä...ja tällä hetkellä tiedän tehneeni. Koko kroppa on aivan uupunut. Särkee kuin olisi vähintään puolikkaan maratonin juossut. Ihan kivaa vaihtelua treeneihin tuo TRX, ja helppoa kun pääsee kotona tekemään. Ehkä väsyneisiin jalkoihin oli osuutta myös tämän  päiväisellä  jumpan kevätnäytöksellä, jossa sai olla jalkojen päällä koko päivän. 


Kevätnäytöksessä oli esiintymässä minulta kaksi ryhmää. Ja voi jestas miten lapset yllättivät minut positiivisesti. Heillä meni todella loistavasti. Ja niin yllätyin minäkin parhaan lastenohjaajan pystistä, minkä sain. Nyt saa nähdä miten ensi jumppakaudella, jatkanko ohjaamista vai tuleeko tauko, koska minulla on se kauhistuttava töihinpaluu ja päivähoidon aloitus Murusella. Tiedä sitten osaako sitä olla täysin ohjaamatta.


Viikonlopun yllättävimmän voiton kotiin kantoi mieheni. Hän oli katsomassa koripallo-ottelua ja siellä hänet oli nakitettu korinheittokisaan. No, pallohan ei ollut mennyt pussiin korin alta, eikä vapariviivalta, mutta sitten puolesta kentästä oli mennyt sisään, jäätävää tuuria. Siitähän tuo palkittiin herkkukassilla ja lisäksi 500 euron Citymarketin lahjakortilla. Että kannattava edustustehtävä hänellä, voitto kotiin. ;)


Nyt on viikonloppu nidottu kasaan. Ei muuta kun nokka kohti uutta viikkoa. 

Energistä viikkoa teille hyvät lukijat! :)





keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Saanen fiilistellä kevätpihalla?


Jo pikkutytöstä lähtien olen ollut kova huseeraamaan pihalla pihaa laittaen sekä sisällä kotia sisustaen. En ymmärrä miten kovin vapaasti äitini antoi minun toteuttaa itseäni, vaikka ei varmastikkaan aina tykännyt luomuksistani. Pikkutytösä lähtien haaveilin omakotitalosta ja pihasta. Ja nyt minulla on ne haaveet toteutettu, omakotitalo ja oma piha, joita saa laittaa. Edelleen minulla on istutuksiin ja sisustukseen melkoisen vapaat kädet. Harvemmin perheemme miehet ottavat kantaa. ;) Pihassa meillä olisikin paljon laittamista, katsotaan mitä saadaan tänä kesänä valmiiksi. 

Suihkulähdepenkin laajennus suunnitelmissa.
Kevätkukkina toimivat tänä vuonna valkoiset orvokit. Valkoinen väri niin sisustuksessa kuin kukkasissakin miellyttää minua. Vaalea rauhoittaa. Vähän epäröin orvokkien ostamista, koska pelkäsin niiden vielä paleltuvan. MUTTA orvokit kestävät -7 asteen pakkasta, mikäli ne ovat märkiä. Puutarhuri kertoi myös sumuttaneensa kukkien pinnankin kosteaksi, niin tällöin eivät menehdy pakkasöissä. Joten huoletta vaan orvokkeja laittamaan. Kyllä ne saavat aikaan kevätfiiliksen, vaikka ulkona olisikin vähän viileämpi sää. Tai ainakin tuovat silmäniloa.







Tämä kesä mennään vielä meri-teemalla, joka muuten olikin mieheni idea, kyllä, ellen kesän aikana pääse toteuttamaan toisen tyylistä terassisisustusta. Ja tuo alapuolella oleva korkinavaaja on myös perheenpään löytö. 


Seuraavassa kuvassa olevalle saunanterassille minulla on suunnitelmia, laajennusta ym. Voi kun ainakin jokin niistä suunnitelmista toteteutuisi, ainakin lankkupenkki pöytäryhmän tilalle. 


Murunen on myös hyvin innokas pihanlaittaja. Ainakin hän muistaa kukkienkastelun joka ulkoilun päätteeksi. Äitin tarkka apuri. 




Hyvät lukijat, ei muuta kuin orvokkeja ostamaan. Eivät palellu, kestävät sen -7 asteen kosteina! :)


T. Kukkahöperö






maanantai 18. huhtikuuta 2016

Viikonloppu.

Huh, onneksi tänään on maanantai. Viikonloppu oli mukava, hauska, erilainen, väsyttävä, piristävä...ja mitä kaikkea.. Nyt on taas kiva viettää arkea vaihtelevan viikonlopun jälkeen, mikä sisälsi kaikennäköistä puuhaa ja touhua; puutarhanlaitosta baariin.

Perjantai meni minulla ja Murusella rauhallisesti kotosalla ulkoillen, kuntoillen ja mummolla kyläillen. Pääsin hetkeksi nautiskelemaan kevätauringosta ja rahkasta terassille. Aah ihanaa! Iltasella Muruselle nousi jostakin allergiareaktio ja sitten ilta ja yö pitikin äitiä ja poikaa hereillä. Isukkikin sai olla valveilla, mutta hän oli hereillä omasta tahdosta, tuttavansa keikalla.
Vadelma-banaani smoothie.
Murusen kutiseva ihottuma.
Lauantaiaamuna lähdimme Murusen ja mamman kanssa kohti puutarhamyymälää, ostamaan orvokkeja. Murunen odotti koko matkan näkevänsä traktorin. Jotenkin hän yhdisti traktorin puutarhaan. Onneksi sieltä pihalta myös löytyi traktori. Kyytiin hän ei valitettavasti päässyt, mutta renkaan päälle istuskelemaan ja kyllä oltiin lesoa. ;D

"Tomi-traktori".
Päikkäreiden jälkeen lähdimme koko perheen voimin pihahommiin istuttamaan kukkasia. Murunen oli todellinen apuri mullan levityksessä. Tuli ihan kesäfiilis, kun saimme orvokit ruukkuihin ja suihkulähdekkin innostuttiin asentamaan paikoilleen. Siitä olikin iloa Muruselle. Hyvin hän kyllä muisti talvisen pulahduksen ammeeseen. Ei meinaa mennyt kurkkimaan altaalle kuten ennen. 



Meidän ollessa pihahommissa tuli ystäväni, Murusen kummi meille ja olikin aika alkaa valmistautua tyttöjeniltaan. Perheen miehet jäivät kotiin ja me lähdettiin piiiitkästä aikaa viihteelle. Oli ihan huippua laittautua ja päästä rauhassa istuskelemaan ja jutustelemaan kavereiden kanssa ja vähän tanssahtelemaan. Viime kerrasta on aikaa ihan liikaa. 



Illan/yön myötä mieleeni palautuikin se, että ihan hyvä, että viime kerrasta on aikaa, meinaa sen verran rankka väsymys iski ihan kesken bileiden, ja väsymys jatkui läpi sunnuntain. Ehkä jonkin verran edellisen yön valvominen painoi alla lauantaiyönä. Mutta hauskaa oli sen verran mitä jaksoi. Sunnuntaipäivä menikin kotosalla Murunen kainalossa.



Sellainen oli meidän viikonloppu. Kiitos kaikille osallisille!



torstai 14. huhtikuuta 2016

Millainen on meidän 2-vuotias?

Meidän 2-vuotias on elohopea, todella nopea. Hän on vauhdissa koko ajan. Lempparipuuhia on isin kanssa lämiminen, eli "tossulätkän" pelaaminen. Hän aina pyytää: "Isii lämii..". Ihan himpun verran viimeaikoina on tullut kiinnostusta junarataa, pikkuautoja ja legojakin kohtaan. Mutta erilainen temppuilu ja tuo lämiminen ovat ykkösjuttuja. Polkupyörällä ajaminen, jokohan kohta otettais apparit pois? Ulkoilu ylipäätään on ykkösjuttu. Aa, ja muovailu, se on homma, jossa Murunen pysyy aloillaan..ainakin hetken. Hän tykkää tehdä muovailuvahasta lumipalloja ja Titi-nalle on aina minun muovailtava hänelle. Myös lumihommat olivat talvella pidettyä puuhaa. Joka aamu vieläkin Murunen juoksee ikkunaan ja katsoo ulos pyytäessään: Mennää, mennää lumihommii..", vaikka lunta ei näy kun pari hassua länttiä pihalla. Talvi-ihmisiä taitaa poitsu olla, niin kuin minäkin. Tykkään talvesta tai on oikeastaa joka vuodenajassa omat plussansa. :D

Liikunnallisesti Murunen on yllättäen taitava. Kävely alkoi luonnistua 10-kuisena ja 1-vuotissynttäreillä jo juostiin. Pikku hiljaa on ilmaantunut jopa hivenen varovaisuutta. Me ei olla paljoa poikaa kiellelty kiipeilemästä, pikemminkin ohjattu miten kannattaisi kiivetä tai kokeilla kannattaako; näytetty miten tuoli keikkaa. Toki turvallisuus huomioiden, ettei nyt porraskaiteelle mennä kieppumaan, vaikka se olisi tosi kivaa. Suunnitteilla onkin puolapuut, jotta Murunen pääsisi toteuttamaan tarzaninlahjojaan. Narut meillä jo onkin. Istumahommat; palapelit ja piirtelyt ovat harjoitusasteella, hetken jaksaa keskittyä, kunnes nurkassa oleva jääkiekkomaali vetää liikaa puoleensa. Tietyt kirjat ovat suosikkeja.

Luonteeltaan Murunen on reipas ja hyvin sosiaalinen. Tempperamenttia piisaa. Päivittäin meillä on useita tahtojentaistoja, joihin ei auta ennakoinnit ei muutkaan.."niskapersote" on aika hyvä. ;D Murunen ei juurikaan ujostele. Hän on rämäpää mutta pohjimmiltaa hyvin herkkä. Uskaltaa riehua ja rällättää aina kun äiti tai isi on paikalla, etenkin kun minä olen samassa tilassa, niin uskalletaan käydä vähän kaveriakin testaamassa. Mutta ilman mietä vanhempia, poika kuulemma käyttäytyy hyvin. Jopa serkkujen luona hoidossa ollessa oli itkenyt ja ikävöinyt äitiä ja totellut erinomaisesti. En ollut uskoa, kun sen kuulin.

Nukkuminen menee hyvin ja hyvin huonosti, kaikkea siltä väliltä. Murunen nukahtaa itse omaan sänkyynsä, omaan huoneeseen ja osaa yölläkin nukahtaa jos havahtuu hereille. Ammuvirkku ja illan torkku. Ruokailuissa on meillä kehitettävää. Murunen kyllä osaa syödä itse ja syökin aina kun malttaa. Helpolla lentää lautaset ja mukit pitkin keittiötä. Vaippa meillä on käytössä unilla ja ulkoillessa. Sisätiloissa pärjätään boxereilla ja käydään potalla.

Murunen on hyvin tarkka ja huomaavainen lapsi. Hän huomaa jos pöydällä on uusi kynttilä tai käytävällä leijailee pölyä. Pölyn nähdessään Murunen painelee siivouskaapille. Hän on myös innokas lelujen kasaaja ja tarkka huoneestaan. Jes, jokin äidin arvojen mukainen tärkeä oppi mennyt perille. ;D Poika on hyvin herkkä äänille, kaikille äänille on löydyttävä selitys. Kovat äänet saattavat aluksi pelottaa, kunnes niihin tottuu. Esimerkkinä synttärilahjaksi saatu Nikko-auto. Nukkuessa Murunen ei onneksi ole herkkä äänille. Siitä saa kiittää uutta asuinsaluetta, jossa koko ajan jotain rakennetaa, eli pauketta on pihalla. Murunen osaa ottaa hyvin kontaktia halutessaan, hän tapittaa todella syvälle silmiin. Että jos on asiaa, niin hän kyllä saa asiansa sanottua.

Sellainen suloinen 2-vuotias vauhtivesseli meillä asustaa. <3 

Millaisista asioista teidän taaperot ovat kiinnostuneita? :)