Hiljaisuus – kun olen yksin = oma-aika

Onhan minulla omaa aikaa; käyn salilla, juoksemassa, ohjaan jumppia, joskus saatan käydä shoppailemassa. Kyllä nuo edellä mainitut asiat ovat tavallaan omaa aikaa, aikaa jossa lapsi ja mies eivät ole läsnä. Nyt pitkästä aikaan koin mielestäni kuitenkin ihan oikesti sitä oikeaa omaa aikaa. Sillä olin yksin kotona illan ja ilman vastuita yön.

Yllättäen meillä on ollut aikamoinen valvomisputki taas Murusen kanssa. Ja olen ollut kyllä puhki. Tätä kirjoittaessa, tänä päivänä meillä herättiin klo 4.10, eikä sitten vielä puoli seitsemään mennessä oltu nukahdettu uudestaan. Ei voi käsittää, ei sitten millään, millä tuo poikaseni jaksaa. No mutta jaksaa millä jaksaa. Nyt ei ole tarkoitus sitä pohtia, vaan kertoa miten vapauttavaa on oikea oma-aika, kun olen ihan yksin. Tiedän, että nyt monella äidillä nousee karvat pystyyn ja pitävät minua itsekkäänä, joka ei ymmärrä äidin olevan vain lasta varten. Mutta kuuleppas, juuri siksi vietän tätä omaa aikaa, jotta jaksan olla paremmin lasta varten.

Aluksi, kun Murunen lähti mamman ja papan matkaan tossa iltasella, tuntui todella oudolta ja tyhjältä. Koko talo oli hiiren hiljaa, vain kello tikitti. Omatuntoni myös soi, miksi lapseni lähtee yökylään, jos itselläni ei edes ole mitään menoa, olen huono äiti, itsekäs.... Hetken pyörin itsekseni ympyrää huoneesta toiseen tuota pohtiessani, kunnes tajusin, että nyt on se kauan kaipaamani oma-aika, jolloin olen vain, siis ihan vaan olen tekemättä mitään pakollista. Relaan ja annan ajatusten kulkea stressaamatta. Kuuntelin vain sohvalla hiljaisuutta, ihan uskomaton fiilis. Toki on rentouttavaa ja mieltä virkistävää käydä treenaamassa ja ohjailemassa jumppia, mutta ei niissä pysty pysähtyä ajattelemaan ja kuuntelemaan itseään. Nyt yksin ollessa meinasin ryhtyä siivoamaan, treenaamaan, soittelemaan kavereita läpi. Mutta pystyin pidäyttäytyä niistä ja ihan vaan olla ajatuksieni kanssa.

Tämä oma-aika toi useita ajatuksia päähäni, joista kerron myöhemmin. Yksi ajatus oli päättää jatkaako vai eikö jatka NukuNuku Nurmilintu -blogia. Tauko on ollut hävyttömän pitkä. Mutta se on tuntunut oikealta. Ja nyt tuntuu oikealta kokeilla taas kirjoittamista. En mene lupamaan miten tiheään ja miten kauan kirjoitan. Aion ottaa stressittömän linjan siihen. Kirjoitan kun siltä tuntuu. Minusta se on oikea päätös. Minulle on tullut pyyntöjä jatkaa kirjoittamista ja joitakin otsikkotoiveita, ehkä ne innoittivat myös jatkamaan. Kiitos niistä. Niitä saa toki laittaa edelleen. :)

Ainut ongelma bloggauksen suhteen on se, että en osaa tehdä hyviä hienoja ja toimivia sivuja. Ne haaveissa. Olisiko ketään ihanaa avuliasta niiden suhteen, niin saisi lukea vähän selkeämmältä ja esteettisesti miellyttävämmältä pohjalta tekstejäni? ;)

Eipä tässä muuta. Tätä hiljaisuus ja oma-aika saivat minussa aikaan, mm. blogini jatkon..

Ps. Kokeilemisen arvoinen juttu tää oma-aika ;D suosittelen!